Koivupuuta ja käsityöläisyyttä – näin valmistuvat kuuluisat Artekin kalusteet
Turun lähistöllä Littoisissa sijaitsee Artekin tehdas. Sen suojissa on valmistettu rakastettuja Aalto-klassikoita jo 1920-luvulta lähtien – ja edelleen pitkälti käsityönä niin kuin Alvar Aalto aikoinaan halusi.
Kun astuu sisään Artekin tehtaalle Littoisissa, tulijan toivottaa tervetulleeksi pehmeä koivupuun tuoksu. Äänimaailma hyppää 80 desibeliin, mutta vaimea jylinä on miellyttävä: kuin sekoitus puhurituulta ja tasaista kilkatusta, kuin joku hakkaisi hakulla kallion kylkeä kaukaisuudessa.
Jo ensisilmäyksellä on selvää, minkä yrityksen tehdas tämä on. Joka puolella on erilaisina pinoina Artekin käynti-korttia: kauniin vaaleaa koivupuuta.
Sieltä täältä voi tunnistaa rakastettujen klassikkohuonekalujen piirteitä. Aalto-jakkarastakin tuttuja L-jalkoja, Paimio-tuolin kaarevia runkoja. Kauniita aaltoilevia linjoja, Alvar Aallon elämäntyötä.
Tehtaan lattiaa pitkin mutkittelee vihreä viiva, joka kuljettaa työvaiheesta toiseen. Hypätään viivan alkuun ja lähdetään tehdaskierrokselle sekä kuulemaan Artekin tarina.
Designia luontoa kunnioittaen
Vuonna 1935 neljä nuorta idealistia, Alvar ja Aino Aalto, Maire Gullichsen ja Nils-Gustav Hahl saivat idean: ollapa yritys, joka harjoittaisi huonekalukauppaa, kodin sisustusta ja toisi ihmisten arkeen kauneutta. Syntyi Artek.
Tuolloin arkkitehdit tekivät pääsääntöisesti isoja projekteja, joissa suunniteltiin rakennuksen lisäksi sen huonekalut ja sisustus. Valtaosa Artekin huonekaluistakin on suunniteltu alun perin rakennusprojekteihin, esimerkkinä Paimio-tuolit, jotka Aalto suunnitteli Paimion tuberkuloosiparantolaan. Artekin perustajat halusivat kuitenkin viedä kauniin ja käytännöllisen designin myös suomalaisiin koteihin.
Ennen kuin koivulankut pääsevät tehtaalle työstettäväksi, ne lepäävät katoksen alla kuivatuksessa jopa vuoden. Näin puun vaalea väri säilyy kauniina eikä puu halkeile, kuten voisi käydä uunissa kuivattaessa.
Kaikki alkaa suomalaisesta koivusta. Artekin huonekalujen pääraaka-aine on pefc-sertifioitu koivu. Se tulee Keski- ja Itä-Suomesta ja on laadultaan a-luokkaa.
”Parhaimman laatuinen koivu tulee vanhoista sekametsistä, joissa kasvaa kuusia, mäntyjä, koivuja ja leppiä. Siellä on vähemmän koivuun erikoistuneita tuholaisia, ja koivu kasvaa rajatussa tilassa suoraksi ja vähäoksaiseksi. Puu on ensimmäiset kuusi metriä suora kuin puhelintolppa”, Artekin tuotepäällikkö Riku Rehell kertoo.
Koivut kaadetaan talvella, kun lehdet ovat pudonneet ja sokeriaineet siirtyneet juuriin talteen. Silloin puu on väriltään mahdollisimman vaalea.
Luonnonvaaleaa väriä vaalitaan tuotannon eri vaiheissa. Tehtaan takapihan katosten suojissa on lukuisia korkeita lankkupinoja. Lankut saavat olla pinoissa ilmakuivauksessa jopa vuoden verran.
”Uunissa puu kuivuisi nopeammin, mutta silloin väristä tulisi punertava ja puu saattaisi halkeilla tai vääntyillä kuumuudessa”, Rehell avaa.
Ja kun tuotannon eri vaiheissa huonekalun osia täytyy kuivattaa uunissa, se tehdään hartaudella ja maltilla. Osat saavat lämmitellä matalalämpöisessä uunissa jopa viikon verran, ettei vaalea väri kärsi.
Ilmakuivaus tukee myös yhtä tärkeää Artekin arvoa: kestävää kehitystä. Ilmakuivaus ei nimittäin vaadi energiaa. Kun monet yritykset muuttavat tuotantoaan trendin ja maailman tilanteen vuoksi kestävämpään suuntaan, on Artek ollut sitä alusta asti.
”Se on ollut meille luontaista kautta aikojen. Kun Artek perustettiin, oli pulaa materiaaleista. Niitä piti käyttää säästäväisesti ja kunnioittaa luontoa”, Artekin markkinointipäällikkö Satu Paukkonen sanoo.
Koivu oli Aallon valinta myös siksi, että hän halusi tuoda moderniin muotoiluun miellyttävät ja lämpimät luonnon materiaalit.
Koska koivu on Artekille arvokas materiaali, lankut hyödynnetään tuotannossa mahdollisimman tarkasti. Hävikkipuuta tulee vähän, mutta kun sitä tulee, se poltetaan sahanpurua myöten tehtaan lämpölaitoksessa ja käytetään tehtaan lämmitykseen.
Myös ydinajatus Artekin huonekalujen taustalla on kestävän kehityksen mukainen. Huonekalu on elämänkumppani, jota huolletaan, rakastetaan ja kenties kierrätetäänkin.
”Artek ei varsinaisesti ole koskaan muodissa, mutta aina ajankohtainen. Huonekalut ovat kestäviä, niin visuaalisesti kuin materiaalien puolesta. Se on parasta ekologisuutta”, Riku Rehell sanoo.
Koivupuisia klassikoita
Suomi on iso osa brändiä
Koivupuun juuret kietoutuvat sisulla kiinni Suomen maaperään, kuten myös Artek.
”En pysty kuvittelemaan, että Aallon huonekaluja tehtäisiin muualla kuin Suomessa. Jos tuotannon siirtäisi muualle, pitäisi raaka-aine viedä mukana tai vaihtaa”, Rehell sanoo.
Suomalainen koivu on tärkeä osa alkuperäistä designia, niin teknisesti kuin ulkonäöllisesti. Tuotantomenetelmät on kehitetty nimenomaan koivulle. Kaiken takana on kymmenien vuosien sitkeä kehitystyö. Samojen huonekalujen valmistus vaikkapa männystä ei välttämättä edes onnistuisi, koska mänty on laadultaan paljon pehmeämpää.
Suomalaisuus on iso osa brändiä, ja kuluttajat arvostavat sitä.
”Artekin perusta syntyy juuri Aallon perinteisistä tuotteista. Huonompinakin aikoina Suomen myynti ja uskolliset asiakkaat ovat pitäneet yrityksen pystyssä”, sanoo Artekin myyntipäällikkö Minna Tullila.
Suomalaisesta innovaatiosta ja muotoiluihmeestä ollaan haltioissaan maailmalla. Suomen lisäksi isoimmat alueet, jonne Artekia myydään, ovat Japani, Saksa, Australia ja Yhdysvallat.
Tuotepäällikkö Riku Rehell esittelee tehdasta vuosittain sadoille kansainvälisille sidosryhmille, arkkitehdeille ja opiskelijoille.
Kenties suurin fanikunta löytyy Japanista. Noin vuosi sitten Tokioon avattiin oma Artek-myymälä. Mikä japanilaisia Artekissa ja suomalaisuudessa oikein kiehtoo?
Kenties samat asiat kuin heidän kulttuurissaan: yksinkertainen elämä, luonnonläheisyys, hillitty visuaalinen ilmaisu. Sekä Suomessa että Japanissa rakastetaan hiljaisuutta ja kunnioitetaan käsityötä.
Konepuuseppä Alpo Gustafsson on työskennellyt Artekin tehtaalla 37 vuotta ja ehtinyt sinä aikana opettaa monelle nuorelle käsityöläiselle huonekalujen teon ammattitaitoa.
Taidot siirtyvät konkarilta kisällille
Koivulankut otetaan ensimmäisenä tehtaalle sisään katkaisuosastolle eli kaappaamoon, kuten tehtaalla sanotaan. Siellä lankusta valitaan parhaimmat ja puhtaimmat kohdat, jotka leikataan oikean mittaisiksi paloiksi.
Katkaiseminen vaatii kovaa ammattitaitoa ja ihmissilmää. Sitä löytyy sirkkelin ääressä ahkeroivalta konepuuseppä Alpo Gustafssonilta, 60, joka on työskennellyt Artekin tehtaalla 37 vuotta.
”Suvussamme on hyvät kädentaidot. Äitini oli vaatturi ja serkkuni rakentaa itse autoja”, Gustafsson kertoo.
Artekin tehtaalla on noin 80 työntekijää. Joukossa on kymmeniä vuosia alalla olleita, mutta myös nuoria tekijöitä. Tehtaalla vallitsee kisälliajatus, ja konkarit opettavat työn lomassa työuransa alussa olevia.
”Olen opastanut urani aikana monia nuoria. Aloitan ohjaamisen aina sillä, että konetta ei voi pelätä, vaan sitä pitää kunnioittaa. Minulla on kaikki sormet vielä tallella”, Gustafsson sanoo.
Työ on vaativaa. Gustafsson on nähnyt, miten monet sellaisetkin, jotka käyvät ahkerasti kuntosalilla, eivät ole jaksaneet työtä. Gustafsson kokee, että hänen kestävyysurheilutaustastaan on hyötyä. Hän on juossut koko ikänsä ja hiihtänyt 15 Finlandia-hiihtoa.
Gustafsson nauttii siitä, että näkee työssään kädenjälkensä. Hän myös viihtyy työyhteisössä.
”Kun täytin 60, kaikki tulivat onnittelemaan minua kaappaamoon ja miehet heittivät minua yhdessä ilmaan. Varmaan minusta sitten moni myös tykkää.”
Pakko kysyä vielä: löytyykö puuseppämestarilta kotoa Artekia?
”Vaikka kuinka! Suosikkini on Tankki-tuoli seeprakuvioinnilla. Espanjan-kodissa minulla on 90-luvun lopulta peräisin olevat E400 Tankki-tuolit, joissa on lisänä selkänojassa sellaiset korvat. Niitä tehtiin aikoinaan muistaakseni vain 18 kappaleen erikoiserä.”
Mustavalkoisia mestariteoksia
L-jalka on yksi Artekin kalusteiden tunnuspiirre. Alun perin yhden jalan taivutus vei tunteja, nyt työ käy muutamassa minuutissa ja kerralla taipuu 18 jalkaa.
Muotoilumenestys 1930-luvulta: L-jalka
Artekin huonekalujen eräänlainen selkäranka on Alvar Aallon suunnittelema L-jalka. Sitä on niin jakkaroissa kuin pöydissä, ja se patentointiin vuonna 1933.
L-jalka on hyvä kiteytys Artekin ytimestä. Siinä yhdistyy design ja nerokas tapa käsitellä puuta. Artekin nimikin koostuu sanoista art and tech, taide ja teknologia.
L-jalkaa valmistetaan edelleen tehtaalla niin kuin Aalto sen aikanaan piirsi. Puuhun sahataan uria, joihin syötetään ohuita koivuviiluja ja liimaa. Sen jälkeen jalka taivutetaan muotissa loivan L-kirjaimen muotoon.
Ennen taivutettiin yksi jalka kerrallaan, mikä vei 6–8 tuntia. Nykyaikaisilla menetelmillä taivutusmuottiin mahtuu kerrallaan 18 jalkaa ja taivutus tapahtuu muutamassa minuutissa.
”Jalan läpi johdetaan sähkövirta, joka toimii kuin mikroaaltouuni. Se saa puun ja liiman kuumenemaan ja kovettaa puun nopeasti muotoonsa”, Rehell selittää.
Tehtaan seinälle ovat päässeet mustavalkopotrettiin arkkitehti Alvar Aalto ja puuseppä Otto Korhonen. Heidän yhteistyöstään alkoi Artekin tarina.
Osaston seinällä on mustavalkoinen kuva kahdesta herrasta. He näyttävät siltä kuin tarkkailisivat ylpeänä tuotantoa. Ehkä he tekevätkin niin, sillä kuvassa ovat lamellitaivutusmenetelmän isät Alvar Aalto ja Otto Korhonen.
Herrojen yhteistyö alkoi, kun Aalto etsi Turun seudulta huonekaluvalmistajaa, joka olisi kiinnostunut kehittämään koivun taivutusmenetelmiä. Sopiva tekijä oli puuseppä Otto Korhonen. Niinpä Korhosen tehtaalla alettiin valmistaa Artekia muiden tuotteiden ohella.
Tehdas oli Korhosten omistuksessa vuoteen 2014 asti, kunnes siitä tuli Artekin oma tehdas, A-factory. Vuotta aiemmin Artekista oli tullut osa sveitsiläistä huonekalubrändi Vitraa.
Nerokasta taivutustekniikkaa on pystytty monistamaan muidenkin huonekalujen valmistukseen. Tänään tehtaalla taivutetaan tarjoiluvaunuja.
Puuseppä laittaa koneeseen pinon puulamelleja ja kone taivuttaa lamellit hetkessä tarjoiluvaunun kehäksi kuin se olisi taikinaa. Vain kevyt rutina käy.
Tässäkin taikasana on oikea puun kosteus. Tehtaan tietämys puumateriaalista on huippuluokkaa.
”Kun puu on sopivan kosteaa, se ei taipuessaan repeä tai ratkea. Liian kuivasta puusta ei mene sähkö läpi, liian kosteaan taas ei tartu liima”, Rehell selventää.
Uniikki erityispiirre on se, että samasta lankusta taivutetaan aina kerralla kaksi käsinojaa. Parit numeroidaan, jotta ne eivät kadota toisiaan tuotannossa. Ne ovat ikään kuin toistensa sisarukset – ja sillä on merkitystä.
”Jokainen massiivipuulankku reagoi ilmaan ja kosteuteen hieman eri tavalla. Kun nojatuolin käsinojat ovat samaa puuta, ne myös elävät ja taipuvat vuosien saatossa samalla lailla”, Rehell sanoo.
Kaunis ja kestävä L-jalka
Käsityöläisyyttä ja robotteja
Tehtaalla kulkiessa voi huomata hyllyillä lepäävät vanhat huonekalujen muotit. Vanhimmat ovat peräisin 50-luvulta. Tehdas valmistaa kaikki muotit itse.
Muutama huonekalu valmistetaan edelleen niin kuin 30-luvulla. Yksi tällainen on Paimio-tuoli. Se taivutetaan poikkeuksellisesti puhtaana käsityönä kahden työntekijän voimin. Tuolin istuinlevy on taivutettuna 6–7 tuntia.
”Meillä on tehtaalla pari kolme kaveria, jotka osaavat taivuttaa Paimio-tuolin. Tuolit taivutetaan käsipenkillä, joka on peräisin 70-luvulta. Hyvin tehty työkalu kestää pitkään”, Rehell sanoo.
Vihreä viiva kuljettaa seuraavaksi osastolle, jossa valmistetaan ikonista Aalto-jakkaraa. Sellaiset lankun osat, joissa on värivirheitä tai oksankohtia, saavat täällä uuden roolin jakkaran istuinosina.
Hieno puuterimainen puru pöllyää, kun eräs työntekijä hioo istuinta työpisteellään. Ahkera työntekijä on oranssi Kuka-robotti. Se tarkastelee, onko istuin varmasti hyvä, asettaa sen sitten huolellisesti sivuun ja päästää ilahtuneen kuuloisen pihahduksen kuin todetakseen, että valmista tuli.
Artekin kalusteet valmistuvat puoliksi ihmiskäsissä, puoliksi robottien avustuksella. Esimerkiksi maalaamisen hoitaa automaatio – eli suoja-asuun puettu robotti.
Artek on puoliteollinen yritys, mikä tarkoittaa sitä, että työvaiheissa apuna toimivat koneet ja robotit. Esimerkiksi juuri Aalto-jakkara syntyy robotin ja ihmisen yhteistyötä. Ensin robotti leikkaa pyöreän muodon, sitten ihminen listoittaa istuimen, ja lopuksi robotti viimeistelee reunat.
Nimiä robottityökavereille ei ole, mutta yleinen vitsi on: ”Kuka teki tuon huonekalun?”
Kuka-robotteja on kaksi muutakin. Toinen hoitaa välihionnan lakkausten välissä, ja kolmas ruiskumaalaa osia.
Maalaava robotti vasta onkin hauska näky: se suihkii maalia ja lakkaa yllään valkoinen suoja-asu, joka heiluu vauhdikkaasti työn touhussa.
”Ruiskurobotillakin pitää olla suojavaatteet päällä, muuten lakkaa ja maalia menisi sen niveliin. Välillä asu vaihdetaan”, Rehell kertoo.
Alamme olla tehdaskierroksen loppupäässä, sillä hyllyillä näkyy huonekalunosia punaisina, keltaisina, mustina ja vaaleanvihreinä.
Kokonaan valmiita kalusteita tehtaalla harvemmin näkee, sillä valtaosa tuotteista kuljetetaan eteenpäin kokoamattomina. Se on ollut niin alusta asti ja mahdollista siksi, että osat kiinnitetään ruuvein.
Kokoamattomina tuotteet mahtuvat olemaan rahdissa pienessä tilassa, eikä rekan kyydissä tarvitse turhaan kuljettaa ilmaa pitkin maapalloa.
Harkittu yhdistelmä uutta ja vanhaa
Edessämme on vielä yksi ovi. Siitä sisään astuttaessa vaihtuu niin tuoksu kuin yritys. Vastassa on kankaan ja nahkan tuoksu, joka muistuttaa hieman suutaria.
Neljännessä polvessa toimiva Verhoomo Kuusivaara on verhoillut Aallon huonekalut niin kauan kuin ne ovat olleet olemassa. Yritys on eräänlainen Artekin elämänkumppani.
Verhoomossa verhoillaan myös monia vanhoja huonekaluja, joita asiakkaat voivat Artekin myymälöiden kautta lähettää tehtaalle.
”Rungot voi verhoilla lukemattomia kertoja. Täällä verhoillaan edelleen huonekaluja 30-luvulta”, Minna Tullila sanoo.
Kun puuosat ovat valmiit, kalusteen käsittely jatkuu naapurissa, Verhoomo Kuusivaarassa. Sen lisäksi että siellä verhoillaan upouudet kalusteet, myös vanhat Artek-aarteet saavat siellä uusia päällisiä.
Verhoomossa on kangaspakkoja, pastellinsävyisiä vaahtomuoveja ja – kas – Yrjö Kukkapuron Karuselli-tuoli verhoiltavana.
Tuolilla on hauska tarina: Kukkapuro halusi luoda maailman mukavimman tuolin ja etsi täydellistä muotoa oman kehon avulla neljä vuotta. Kun se oli valmis, hänen pieni tyttärensä hyppäsi tuoliin ja pyöritti sitä ympäri huudahtaen, että tämähän on kuin karuselli.
Muita Artekin nimekkäitä suunnittelijoita ovat muun muassa Ilmari Tapiovaara, Eero Aarnio ja Tapio Wirkkala. Uuden ajan suunnittelijoita ovat muun muassa TAF Studio, Daniel Rybakken, Erwan ja Ronan Bouroullec, Konstantin Grcic, COMPANY ja Koichi Futatsumata.
Artekin brändin alle mahtuukin ikään kuin kaksi puolta: Aallon klassikkotuotteet ja eräänlainen uuden ajan Artek.
”Uusia suunnittelijoita ja tuotteita on harkitusti. Ajattelemme, että ei määrä vaan se laatu”, myyntipäällikkö Minna Tullila sanoo.
A-factoryn lisäksi Artekin tuotteita valmistetaan myös muualla Suomessa ja Euroopassa. Riippuvalaisimista suurin osa valmistetaan Kiinassa. Suomessa valmistetaan muun muassa kaikki lattiavalaisimet.
Klassikkotuotteita uudistetaan vain hienovaraisesti. Pari vuotta sitten pöytien ja tuolien istumakorkeutta nostettiin kahdella sentillä, sillä nykyihmiset ovat isompia kuin ennen. Ainoastaan poikkeuksena Japanissa korotusta ei tehty.
Tehdaskierros on ohi, ja saavumme työntekijöiden ruokalaan. Täällä on vihdoin nähtävillä valmiina kaikkea sitä, mitä juuri näimme osina. Tuoli 69:t, suorakaiteen muotoiset Aalto-ruoka-pöydät, seeprakuvioiset Tankki-tuolit ja Karuselli-tuoli.
Karuselli kutsuu kyytiin, pakko testata. Se nappaa syleilyynsä kuin iso turvallinen käsi. Istuminenkin voi olla elämys – ja sen tietää Artek.
