Mestarisuunnittelija Eero Aarnio: ”Paras design ratkoo ongelmia”

Yli puoli vuosisataa sitten Eero Aarnio hätkähdytti luomalla pallon muotoisen tuolin. Retrofanien suosikkisuunnittelijan mielestä muotoilulla on kuitenkin hätkähdyttämistä tärkeämpi tehtävä. Se, kuka aikoinaan keksi pyörän, vasta designeri olikin!

Tästä ei ole epäilystäkään: Eero Aarnio (s. 1932) on monella mittapuulla Suomen menestynein nykysuunnittelija.

Ensinnäkin kansikuvat. Sellaiset, joissa julkkis tai malli istuu sääret ojossa Aarnion suunnittelemassa futuristisessa Pallotuolissa. Kansainvälisten aikakauslehtien kansikuvilla onkin tapetoitu yksi Eero ja Pirkko Aarnion kodin leveistä liukuovista. Erityisesti Playboy innostui Pallotuolista. Hugh Hefnerilla itselläänkin oli sellainen, Aarnio naurahtaa.

Toiseksi, New York Timesin sanaristikkoon pääseminen. Alkuun Aarnio kehysti sanaristikoita seinälle, mutta jätti sitten puuhan sikseen, sillä kehystettävää kertyi yksinkertaisesti liikaa.

Suosiolla on ollut myös lieveilmiönsä.

”Mä olen Kiinan kopioiduin designeri!” Aarnio sanoo.

Se ei ehkä ole yhtä ylevä tunnustus kuin kansikuvat, sanaristikot, Pro Finlandia, professorin arvonimi tai arvostettu italialainen muotoilupalkinto Compasso d’Oro, mutta pätevä suosion mittari kylläkin.

 

 

Eero Aarnio rakensi Pallotuolin ensimmäisen kappaleen yhdessä vaimonsa Pirkon kanssa käsityönä. Tuoli esiteltiin laajemmin Kölnin huonekalumessuilla vuonna 1966. Se oli maailmanlaajuinen sensaatio.

 

Muotoilija ja markkinoinnin mestari samassa paketissa

Eero Aarnio muistetaan etenkin näyttävistä muovikalusteistaan: Pallotuolista (1963), Kuplasta (1968) ja tuoreemmista suosikeista, Magisin valmistamasta Puppysta (2005) sekä Tupla Kupla-valaisimesta (2003). Monen rakastama leikkisä Poni (1973) syntyi alkujaan vaahtomuovista, mutta nykyään sitäkin saa muovisena versiona.

Aarnio on siitä poikkeuksellinen suomalainen muotoilija, että hän on aina onnistunut herättämään huomiota ja markkinoimaan tuotteitaan. Mutta kuuluisimmat tuotteet ja ”hulluimmat hommat” eivät kuitenkaan elätä häntä.

Todellisuudessa Aarnion suosituin tuote on Upon Polaris -tuoli (1966). Metallijalkainen muovikuppi-istuin, jota on valmistettu noin miljoona kappaletta. Se on huomaamaton, järkevä ja edullinen istuin, joita aikoinaan hankittiin urheiluhalleihin, ruokaloihin ja työpaikkojen kahvihuoneisiin.

”Olen rahoittanut julkikalusteilla mahdollisuuden tehdä muuta. Taloudellinen pakko on hyvä opettaja”, sanoo helsinkiläisessä työläisperheessä kasvanut Aarnio.

”Mitä on design? Se on ongelmanratkaisua”, Aarnio sanoo ja jatkaa:

”Paras design ratkaisee jonkun ongelman: kampa on hyvä, vasara on hyvä, kirves on hyvä, silmälasit ovat hyvät – ja kuka keksi pyörän, se on oikein hyvä!”

Suunnittelijakonkaria tuntuu vähän harmittavan, että nykyään kaikki kampauksista kakkuihin on olevinaan designia – autoista puhumattakaan.

”Sitten kun autosta palaa lamppu, ollaan ihan pulassa, vaikka asian pitäisi olla ihan helppoa: viisi minuuttia ja lamppu vaihdettu.”

 

Eero Aarnio suunnitteli puisen Rocket-baarijakkaran omaan keittiöönsä, josta Artekin silloinen taiteellinen johtaja Tom Dixon sen löysi. Jakkarasta tehtiin myös matalampi versio, Baby Rocket. Istuimet ovat Artekin valikoimassa, värivalikoimaan kuuluvat tällä hetkellä tammi, valkoinen ja musta.

 

”Uusi tekotapa synnyttää uutta muotokieltä”

Eero Aarnio tuli 1960-luvulla tunnetuksi uusien materiaalien käyttämisestä. Hänen vahvuutensa on myös asioiden yllättävä yhdistely ja hoksaaminen. Tähän tapaan:

Hän ihastui lasikuituun, kun istahti Turun veneveistämöllä ensimmäistä kertaa lasikuituveneeseen. Pallotuolin ensimmäisen version hän rakensi vaimonsa Pirkon kanssa ja kannustuksesta. Se syntyi yrityksen ja erehdyksen kautta. Ratkaiseva oivallus oli lasikuitutuolin sisään asennettu metallirengas, joka jäykisti rakenteen kestäväksi.

Ajatus siitä, että Pallotuolin sisään pitäisi saada valoa, johti seuraavaan keksintöön, läpinäkyvästä akryylistä valmistettuun riippuvaan istuimeen, Kuplaan. Nimi tuli valmistustekniikasta, joka muistuttaa saippuakuplan puhaltamista.

 

 

Usein ideat jalostuvat matkalla. Tupla Kupla -valaisimen piti alkujaan olla lasista valmistettu koriste. Lasi osoittautui kuitenkin mahdottomaksi materiaaliksi. Aarnio keksi laittaa sisälle lampun ja valaisin päätyi valmistukseen muovisena.

”Lähden aina liikkeelle sillä varmuudella, mitä täysi tietämättömyys minulle tuo. Mutta ennen teollista valmistusta pitää ymmärtää, miten materiaali käyttäytyy tai miten muotti avautuu. Tai onko tuote liian kallis valmistaa. Uusi tekotapa synnyttää uutta muotokieltä.”

 

Kupla-riipputuolin valmistamiseen ei tarvita muottia: malli syntyy puhaltamalla ilmaa akryylilevyn sisään. Nimi kuvaa osuvasti paitsi tekotapaa, myös tunnetta: Kuplassa istuminen tuntuu vähän siltä kuin leijailisi irrallaan muusta maailmasta, omassa rauhassaan.

Jumalattoman hyviä ideoita heti aamuviideltä

Uransa aikana Aarnio on suunnitellut lähes kaikkea lakritsipakkauksesta leijuvaan kiukaaseen ja maljakosta rottinkirahiin. Mutta yksi asia on tekemättä: taidetta häneltä ei ole nähty.

”Ei minulle olisi ongelmaa tehdä puhdasta estetiikkaa. Ja voihan luonnoksia ajatella tauluina. Nämä mun kuvat paranevat koko ajan”, Aarnio sanoo ja kuulostaa niin itsevarmalta kuin yli puolen vuosisadan suunnittelukokemuksella vain voi.

Kokeilu sekä uudet valmistustavat ja materiaalit kiinnostavat Aarniota edelleen.

”3D-tulostin on pieni ihme. Ja jokin vuosi sitten sain New Yorkista kirjeen suunnittelijalta, joka halusi valmistaa Pallotuolin muotoon kasvavasta materiaalista. Valitettavasti jouduin kieltäytymään, mutta aika hullua, että tuoli voidaan kasvattaa puutarhassa.”

Mikä Aarniota innostaa jatkamaan työntekoa, kun reilusti eläkeiän ylittävänä voisi jo hyvin lepäillä laakereillaan?

”En ajattele tekeväni töitä. Alan jo aamuviideltä levätä laakereillani. Mutta kun hyvä idea tulee, se tulee”, hän vastaa.

”Yhtenäkin päivänä menin pitkäkseni sohvalle. Ehdin olla siinä 15 minuuttia, mutta sitten sain hemmetin hyvän lamppuidean. Nousin ja piirsin sen lyijykynällä paperille. Katsoin piirrosta ja mietin, pystyisinkö tekemään tämän vielä paremmin. En pystynyt, joten piirsin sen tussilla suoraan päälle. Tuli niin jumalattoman hyvä lamppu!”

Tutustumme Vepsäläisen suosikkisuunnittelija-juttusarjassa sykähdyttäviin suunnittelijoihin ikonisten designklassikoiden ja makeimpien uutuuksien taustalla.